Pertti Heino (s. 1939), joka varsinaisesti omistaa kennelnimen, on kasvanut pikkutilalla eläinten parissa, joten ei liene yllätys, että aikuisiälläkin eläimiä kertyi ympärille. Ensimmäisen koiran hyvä näyttelymenestys loi paineita metsästysharrastukseen, joten hän liittyi Köyliön Metsästysseuraan. Siellä Pertti valittiin kenneljaostoon 80-luvun alussa. Jaoston toimenkuvaan kuuluvat erilaiset koirien metsästyskokeet, joiden järjestämiseen Pertti on osallistunut aktiivisesti jo 80-luvun alusta asti. Kanakoirien kenttäkokeita ja metsästyskoirien jäljestyskokeita on järjestetty useammat joka vuosi. Köyliön kokeiden lisäksi on järjestetty Äetsässä mejä -kokeita. Pertti on sekä metsästyskoirien jäljestyskokeiden että kanakoirien kenttäkokeiden koevastaava ja mäyräkoirien ajokokeen tuomarikoulutuskin on käytynä, harjoittelut vielä osin uupuvat.

Pertille on myönnetty Vuolasvirtapalkinto pitkäkarvasten kaniinimäyräkoirien kasvatuksesta vuonna 1989. Tuo Vuolasvirta palkinto on ensimmäinen ja tietojemme mukaan edelleen ainoa, mitä kyseisessä rodussa on jaettu. Lisäksi hän on saanut hopeisen ja kultaisen ansiomerkin Satakunnan Kennelpiiriltä sekä hopeisen ansiomerkin Suomen Kennelliitolta.

Lea Heino (s. 1942) on aktiivinen koiraharrastaja, joka toimii Pertin taustajoukoissa ruokkien sekä Pertin että koirat, suunnitellen pentueita ja yrittäen pitää järjestystä - vaihtelevalla menestyksellä. Lean omin harrastus on mejä - hän on kouluttanut verijäljelle yli kolmekymmentä koiraa. Jälkivalioiksi asti on yltänyt seitsemän kaniini- ja kääpiömäyräkoiraa. Ja jotta vapaa-ajalla riittäisi tekemistä, Lea on lisäksi kenneljaoston sihteeri, kehäsihteeri sekä metsästyskoirien jäljestyskokeen ja kanakoirien kenttäkokeiden koevastaava. Satakunnan Kennelpiiri on myöntänyt hänellekin kultaisen ansiomerkin.

Koepuolen lisäksi Lea ja Pertti ovat hoitaneet ryhmänäyttelyiden järjestelytehtäviä parikymmentä vuotta. Ensin useampana vuotena Kanakoirakerhon erikoisnäyttelyjä Pohjanmaalla ja Uudellamaalla ja sen jälkeen lähiympäristössä jopa kolme näyttelyä kesässä.

Näin Lea kertoo kennelin synnystä:

"Perlean kennelillä on jo pitkä historia; ensimmäinen koiramme tuli taloon keväällä 1972. Se, että se oli punainen irlanninsetteri, oli pelkkä sattuma. Muutimme nykyiseen asuntoomme vuonna 1971 ja silloin tuli luvattua lapsille koira, kissan jäätyä auton alle edellisessä asuinpaikassa. Verhoilin Salon Eskolle ja Marjolle sohvan ja heillä oli setterinpennut, joita lapset Leila ja Petri kävivät katsomassa päivittäin - siispä päätettiin vaihtaa pentu sohvan verhoiluun.

Pertin kanssa menimme katsomaan pentuja urospentu mielessämme, mutta nartun kanssa sieltä tultiin. Pentu vaan viehätti jotenkin istuessaan muista erillään ja katsellessaan toisten touhua. Eipä tällä hetkellä sillä perusteella pentua valittaisi, mutta emme me huonoa koiraa saaneet. Pennun emää kutsuttiin Saduksi, joten pentu sai kutsumanimekseen Saaga. Saagasta kehittyi upea rotunsa edustaja ja se vei meidät näyttelyharrastuksen pariin. Ensimmäisessä näyttelyssään Raumalla Saaga oli ROP 2. Silloin koirat pistettiin paremmuusjärjestykseen sukupuolesta riippumatta.

Seuraavaksi suuntasimme Helsingin Messuhalliin, jossa oli todella suuri näyttely sen aikaiseksi - koiria oli ilmoitettu jopa 650! Koirilla oli jokaisella oma kolmeseinäinen, numeroitu koppinsa. Kopin vierellä piti olla kertomassa ihmisille rodustaan, mikäli ei ollut kehässä kilpailemassa. Näin yleisöllä oli erinomainen mahdollisuus tutustua rotuihin. Messuhallissa Saagan sijoitus oli sama ROP 2. Settereitä oli paikalla paljon, kaikkiaan 15. Settereitä kasvatimme aina tälle vuosituhannelle asti, mutta tällä hetkellä talossa ei ole jalostukseen sopivaa setteriä. Ehkä vielä joskus meille tulee punainen setteri ja saadaan pikku punanuttuja tontille kirmaamaan.

Seuraavaksi roduksemme kahdeksankymmentä luvun alussa tulivat pitkäkarvaiset pienet mäyräkoirat. Nuorin tytär halusi sellaisen, koska: "Ne on ihan saman näköisiä kuin setterit, mutta vaan niiiin pieniä." Samalla alkoi antoisa yhteistyö Malec -kennelin omistajan Marja Nuotion kanssa. Mäyräkoirista muodostui meille oma rotu, jota kasvatamme edelleen.

Joka vuosikymmenellä näyttää olevan oma rotunsa, joten yhdeksänkymmentä luvun alussa taloon tuli petit basset griffon vendeén. Petitit valloittivat koko perheen ja tätäkin hurmaavaa rotua kasvatamme edelleen."

Pertti ja Lea Heino
Erkkilänkuja 49, KÖYLIÖ

puh: 02-5565 197
Lea: 0400 676 650
Pertti: 040 8274 239
Tuikku: 050 404 9178
email: perlea(a)pp.inet.fi